Jouluntaikaa

8–18.12.2009

Huomaa, että joulu alkaa lähestyä myös täällä Pietarissa. Kaduille ovat ilmestyneet jouluvalot, joulukuusia on siroteltu ympäri kaupunkia ja tietysti joululaulut raikuvat ostoskeskuksissa. Koristeet eivät venäläiseen tyyliin ole kovinkaan vaatimattomia, vaan yleensä koristeluun pätee, että mitä enemmän värejä ja välkettä sen parempi. Jos joku ei muuten tiennyt, niin venäläisille uusi vuosi on kuitenkin vuoden isoin ja suurin juhla. Venäläisten uusi vuosi siis vastaa meidän suomalaisten joulua. Odotan jo innolla kotiin pääsyä sekä perheen ja ystävien näkemistä. Ajatukset meinaavat jo karkailla aivan muihin asioihin kuin opintoihin.

Keskiviikkona vierailimme Suomen Instituutin järjestämässä joulutapahtumassa. Instituuttiin oli kokoontunut suuri joukko suomesta kiinnostuneita venäläisiä sekä muutama suomalainen. Suomalaiseen tapaan osallistujille oli tarjolla piparia ja glögiä. Illan aikana esitettiin kaksi muumi-sarjakuvaan perustuvaa näytelmää, jokainen osallistuja sai myös kirjoittaa kirjeen joulupukille. Me suomalaiset tosin pääsimme kirjoittamaan venäjäksi pakkasukolle. Venäläisten esittämät muumi-näytelmät olivat aivan huippuja! Täytyy ihailla venäläisten rohkeutta ja kykyä eläytyä esitykseen ja vapaaehtoisten näyttelijöiden saanti kävi yllättävän nopeasti. Aion kyllä ehdottomasti keväällä osallistua Instituutin järjestämiin Cafe lingua-tilaisuuksiin.

12.12. Vietimme asuntolassa Suomalais-saksalaisia pikkujouluja. Perjantaina (11.12.)olohuoneessamme ja keittiössämme kävi sutina, kun koristelimme paikkoja seuraavaa päivää varten. Siivoojalta saamamme joulukuusi (siivoja siis vain antoi sen meille varastosta) kruunasi upean sisutuksemme.¬ Tapaus on mainitsemisen arvoinen sen vuoksi, koska siivojamme ei yleensä ole kovinkaan ystävällinen henkilö… Lauantaina sitten (12.12) söimme ”meidän saksalaisten” poikiemme kanssa Richardin tekemää kanapastaa ja jälkiruoaksi oli tarjolla riisipuuroa. Myöhemmin myös muu asuntolanväki kerääntyi kerrokseemme pikku jouluihin. Illan parasta antia oli ehdottomasti joulupukin/pukkien vierailu ja kaikki kiltit opiskelijat saivat pukeilta lahjan.







Viimeinen viikko Pietarissa ennen kotiin lähtöä sujui pitkälti jouluvalmistelujen merkeissä ja tonttu tomerana toimimisena…

En tiedä ehdinkö päivittää enää blogiani tämän vuoden puolella, mutta yritän sitä kuitenkin kovasti. Suunnitelmissani on viettää uusi vuosi Pietarissa, joten lisää kirjoituksia on luvassa viimeistään, tammikuun alussa.

La Sylphide & Itsenäisyyspäivä

1-7.12.2009

Jouluun ensimmäisen päivän kunniaksi suunnistimme Marinskiin ihastelemaan La Sylphide balettia. Vaikka ostimme liput ajoissa, emme onnistuneet saamaan paikkoja huippusuosittuihin Joutsenlampeen tai Pähkinänsärkijään. Kohtuuhintaiset liput kyseisiin baletteihin, olisi pitänyt ostaa melkein kahta kuukautta aiemmin, olimme siis auttamattomasti myöhässä. Pääasia kuitenkin oli, että ylipäätänsä pääsimme balettiin ja paikkamme teatterissa olivat hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset. La Sylphide on yksi perinteisimmistä baleteista. Se kertoo skotlantilaisnuorukaisesta, joka avioliiton kynnyksellä tapaa sylfidin (keijun). Lopun tarinasta, jokainen voi päätellä itse tai turvautua vaikkapa kaikentietävään Wikipediaan.

Dramaattisin hetki esityksessä tapahtui ensimmäisen näytöksen loppupuolella kun naissolistin toisen kärkitossun nauhat aukesivat. Koko yleisö pidätti henkeään ja toivoi, ettei ballerina kaatuisi ja loukkaisi itseään. Ballerina selviytyi kunniakkaasti soolonsa loppuun ja pääsi lopulta sitomaan nauhansa. Pidin kyseisestä baletista, mutta verratessani sitä aiemmin näkemääni Don Quixote – balettiin, esitys jäi ainoastaan kohtalaiseksi kokemukseksi. Vaikken tanssinammattilainen olekaan kykenin erottamaan jopa solistien esityksistä hienoisia puutteita, ei mitään suurempia, mutta Marinski-teatterin ollessa kyseessä, myös odotukset tanssijoiden suhteen ovat huipussaan. Odotan kyllä kieltämättä kevättä ja niitä kaikkia ihania baletteja, joita kevätkaudelle on tulossa.











Viime viikonloppuna syntyneen idean pohjalta päätin tehdä lyhyen täsmäiskun Suomen puolelle ja eihän nyt Itsenäisyyspäivää voi Venäjällä viettää. Kouluviikon päätteeksi suuntasin kuriirikyydillä Lappeenrantaan. Matka sujui erittäin vikkelään ja noin kolmen tunnin päästä lähdöstä olinkin jo Lappeenrannassa. Parasta pikavisiitissäni kuitenkin oli, että ainoastaan muutama ihminen tiesi etukäteen vierailustani, muille se tuli täytenä yllätyksenä! Ihmisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. Linnanjuhlien katselu oli erittäin hupaisaa, etenkin kun kisakatsomollamme oli aivan oma ”kommentaattori”. Kiitos mahtavasta viikonlopusta! Oli aivan ihana nähdä pitkästä aikaa teitä!

Maanantaina koitti paluu arkeen ja samalla myös Venäjälle. Paluumatka kuriirikyydissä sujui yhtä leppoisasti kuin tullessa, tosin tällä kertaa nukuin koko matkan. ”Kotiin” päästyäni oli edessä taas vierailu viisumitoimistossa ja rekisteröitymisen hoitaminen. Onneksi toimistoon ei ollut pitkää jonoa, vaan kerrankin asiat sutviutuivat sukkelaan. Ensi viikolla on sitten vuorossa joulunajanjärjestelyjä.