Aikaa on taas päässyt kulumaan viimeisimmästä kirjoituksestani luvattoman paljon. Päiviä yllä olevaan aikajanaan mahtuu useita, joten kirjoituksessa keskityn sellaisiin hetkiin, jolloin olen tehnyt jotain erikoisempaa. Monet päivät jäävät kirjoittelun osalta välistä, koska silloin olen keskittynyt täällä normaaliin arkeen (lue: venäjän tunneilla tai kuntosalilla käyntiin).
14.3 Käytiin leffassa Kristiinan ja Mariannen kanssa katsomassa Любовь в большом городе 2. Leffan yhtä päähenkilöä esitti Ville Haapasalo ja kuulimme muutama sana suomeakin elokuvan aikana. Haapasalo esitti venäjällä asuvaa suomalaista venäläisten, joka vastasi hyvin venäläisten stereotyyppistä käsitystä suomalaisista: hieman hidasta ja yksinkertaista, mutta hyväsydämistä sekä rehellistä.
Valitettavasti kyseessä oli jatko-osa ja tietystikään emme Mariannen kanssa olleet nähneet ensimmäistä osaa, joka hieman vaikeutti tarinan ymmärtämistä, vaikka kyseessä ei ollut millään huippu vaikealla juonella varustettu komedia.
20.3. Kävimme tsekkaamassa Kristiinan kanssa Hotelli Olympic Gardenin sijainnin ja samalla nautimme Fransmannin antimista. Hotelli vaikutti viihtyisältä ja odotankin jo kovasti huhtikuun puoltaväliä, jolloin pääsen kyseiseen hotelliin neljäksi yöksi. Ihanaa päästä hetkeksi pois asuntolalta! Fransmannissa oli myös miellyttävä ilmapiiri, valitettavasti itse olin hieman pettynyt ruokaani, koska odottamani pihvin sijan sain peruslihakastiketta, toisaalta syy voi olla myös itsessäni, kun en tajunnut lukea ruokalistaa oikein…
21.3 Sunnuntaina kokeilimme Sokos Hotel Vasilevskin brunssia. 350 ruplalla sai täytettyä mahansa erinomaisilla ruoilla ja kuohuviinillä. Brunssi tarjoillaan päivittäin klo 12–15, viikolla tosin myös business lunchina. Brunssi oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja mikä onkaan parempi tapa viettää leppoisaa sunnuntaita kuin hyvän ruoan ja ystävien seurassa!
'
Illalla olimme varanneet Pietarin Teatteriakatemian näytelmään Kesäyön uni. Välihuomautuksena lukioille, että myös Ville Haapasalo on käynyt kyseisen koulun. Näytelmä vaikutti mielenkiintoiselta, tosin esityksessä käytettävä venäjä oli vaikea tajuista ja valitettavasti en ymmärtänytkään suurinta osaa repliikeistä tästä syystä. Ensimmäinen puoli aika kesti kaksi tuntia ja toinen puolisko saman verran. Ikävä kyllä minun on häpeäkseni myönnettävä, että ensimmäisen kerran elämässäni poistuin paikalta kesken näytöksen. Puolustuksenani toimikoon näytelmän vaikeaselkoinen kieli sekä jo kaksi tuntia kestänyt ensimmäinen puolisko.
23.3. Olin tiistai-iltana juuri lähdössä salille, kunnes Marianne houkutteli minut lähtemään balettiin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ostettuna, vaan lähdimme koittamaan onneamme juuri ennen näytöstä myytäviin ”piippuhyllyn paikkoihin”. Olimme onnekkaita ja saimme liput Mikhailovskyn teatterissa esitettävään Romeoon ja Juuliaan. Venäläisten opiskelijakorttien ansiosta hintaa lipuille muodostui ainoastaan 100 ruplaa eli 2,5 euroa! Paikkamme olivat tietysti ylimmässä kerroksessa ja meillä ei ollut penkkejä. Seurasimme siis balettia seisten, toisaalta seison näin lavan oikein hyvin, joten näkyvyyskään ei ollut ongelma. Onneksi olin laittanut hyvät kengät jalkaani, jotta jaksoin seisoa ja balettikaan ei ollut ajallisesti mitenkään hirmuisen pitkä. Itse en pitänyt alun koreografiasta, mutta tanssijat olivat taas kerran todella hyviä. Jälkikäteen ei kyllä lainkaan harmittanut, että steppi-tunnin sijaan menin balettiin.
Keskiviikkona (24.3.) oli aivan ihana ilma, ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Pitkään kestäneen jälkeen oli mukava lähteä kävelemään kaupungille ja tutkimaan uusia paikkoja. Teimme lähes kahden tunnin kävelylenkin Griboedovan kanaalin vartta pitkin Teatteriaukiolle ja sieltä Hollantilaissaarten luokse.
29.3. Tullaan muistamaan pitkään Moskovan metron terrori-iskusta. Järkyttävää! Itselle ensimmäiseksi iski tietysti Moskovassa olevista kavereista, onneksi kukaan heistä ei kuitenkaan loukkaantunut. Metrolla paljon matkustaneet tietävät millaista jälkeä tuollainen isku saa ruuhka-aikaan ajoitettuna ja tilanteesta ei ole mitään mahdollisuutta paeta. Metro on kuitenkin ainut ”järkevä” tai edes mahdollinen kulkuväline Moskovan ja Pietarin kaltaisissa suurkaupungeissa. Pietarissakin kuulemma kiristettiin saman tien metron valvontaa ja koko Nevskin/Gostiny dvorin asema oli suljettuna. Metrossa oli myös täällä Pietarissa uskomaton ryysis. Asuntolassa asuessa tulee elettyä melkoisessa uutispimennössä, joten minulla ei tällä hetkellä ole kovin hyvää kuvaa kuinka paljon aihe on ollut esillä mediassa. Uskoisin, että paljon. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja lohduttauduttava ajatuksella, että todennäköisemmin loukkaannun/kuolen liikenneturmassa tai jääpalikan pudottua katolta, kuin terrori-iskussa.
Toivottavasti seuraavassa blogissani on hieman positiivisempi lopetus…
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti