Moskova

22–25.4.2010

Torstaina lähdimme yöjunalla kohti Moskovaa. Juna lähti Moskovan asemalta (siis Pietarista) klo 22.47 ja oli perillä Moskovassa klo 7.40. Valitettavasti en nukkunut kovin hyvin ja näin pidempi matkustusaika (lue: nukkumisaika) jäi hyödyntämättä. Juna oli erittäin viihtyisä ja kalliimpien lippujen vuoksi meillä olikin hieman parempi 4-hengen hytti. Hyttimme hintaan sisältyi matkan lisäksi rasioihin pakattu aamupala sekä pieni matkustuspaketti, joka sisälsi mm. sisäläpsyt ja kenkälusikan.


Perjantai-aamuna sää Moskovassa ei ollut parhaimmillaan, vettä satoi ja lämpötilakin oli alle viiden plusasteen. Rautatieasemalla etsimme lähimmän metroaseman ja aloitimme matkan kohti hostelliamme. Oli kieltämättä mielenkiintoinen kokemus matkustaa metrolla pahimpaan ruuhka-aikaan. Onneksi meillä oli hyvin vähän tavaroita mukana, koska muuten emme olisi päässeet sisälle vaunuihin, saatikka poistumaan siitä oikealla pysäkillä. Meillä oli ”hienoista” säätöä hostellivarauksemme kanssa. En nyt kuitenkaan jaksa alkaa selostaa tapauksesta sen tarkemmin, koska kyseessä oli hyvin monimutkainen kuvio. Pääasia kuitenkin oli, että kaikille matkalaisille järjestyi majapaikka, vaikkakin ryhmämme oli majoitettu kahteen eri hostelliin.

Vihdoin pääsimme itse asiaan eli kaupungin katseluun. Perjantain aikana ehdimme tutustua Kharm Khrista Spasitelya kirkkoon, Punaiseen toriin, GUM:n tavarataloon sekä Basiliuksen katedraaliin, joka on yksi Venäjän kuuluisimmista nähtävyyksistä. Alla kuvia kyseisistä paikoista












Lauantaina oli luvassa lisää turistina oloa. Ensimmäisenä suuntasimme Leninin mausoleumille. Tunnelma mausoleumissa oli hieman karmaiseva. Myönnettävä on etten toista kertaa kävisi ihastelemassa Leniniä. Vartioita paikassa oli viiden metrin välein ja he huomauttivat heti jos et kulkenut tarpeeksi nopeasti tai jos pidit käsiäsi taskussa, myöskään keskustelu ei ollut sallittua.


Seuraava kohteemme olikin sitten Kreml. Saimme Kremliin onneksi opiskelijahintaiset liput, vaikka myyjät eivät aluksi meinanneet hyväksyä venäläisiä opiskelijakorttejamme. Huom! Ulkomaalaisella opiskelijalla on hyvä olla ISC-kansainvälinen opiskelijakortti mukana, jos mieli tekee päästä Kremliin edullisimmilla lipuilla! Kremilissä sijaitseva Varuskamari (museo) oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Paikkaa voisi kuvailla varsinaiseksi aarreaitaksi, sillä siellä on esillä kruunuja, jalokiviä, viittoja ja tsaarien valtaistuimia. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista museoista, jossa olen koskaan käynyt! Varuskamarin jälkeen olikin hyvä piipahtaa muutamassa kirkossa pitämässä sadetta. Marian ilmestyksen kirkko on entisaikaan ollut tsaarien yksityinen kirkko, jossa heidät on kastettu ja vihitty. Arkkienkeli Mikaelin tuomiokirkkoon on haudatta tsaareja, ruhtinaita ja muita arvohenkilöitä. Kremlissä ollessa näimme myös kuuluisat Tsaarin kellon sekä Tsaarin tykin. Tsaarin kello on maailman suurin ja se painaa 200 tonnia. Valitettavasti kello murtui, ennen kuin se ehdittiin kiinnittää minnekään.



Kremlissä kiertely oli uuvuttavaa ja tarvitsimme jo kipeästi ruokaa. Päädyimme lopulta Teatteriaukion lähellä olevaan italialaiseen paikkaan. Sijaintinsa puolesta paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta onneksi ruoka ainakin oli maukasta. Iltapäivällä tutustuimme vielä Arabat-katuun, joka on kävelykatu Bulevari- ja Puistokehän välissä. Kävelykatu oli ehkä yksi miellyttävimmistä paikoista koko Moskovassa! Arabat-katu sijaitsi lähellä hostelliamme, joten kävelimmekin kadun päästä päähän ja siitä sitten hostellille.
Illalla ohjelmassamme olikin yhden itävaltalaisen vaihtarimme synttärit.


Sunnuntaina jatkoimme kaupungilla kiertelyä ja kävimme tsekkaamassa Moskova yliopiston. Yliopisto on Venäjän vanhin ja sen päärakennus on yksi Stalinin seitsemästä sisaruksesta. Kyseessä oli vaikuttavan näköinen rakennus, vaikkei arkkitehtuuri edustanutkaan lempisuuntaustani.


Yliopiston jälkeen yritimme vierailla Suklaatehtaalla. Valitettavasti olimme myöhässä ja paikka oli jo mennyt kiinni. Suklaatehtaan lähellä pääsimme kuitenkin todistamaan musiikkivideon kuvauksia. Saa nähdä näymmekö, joku päivä jonkun venäläisen musiikkivideon taustalla… Päivän sää ei ollut ulkoiluun kaikkein otollisin ja saimme päivän aikana mm. todistaa 4 raekuuroa. Kotiin palasimme lentäen sunnuntai-maanantai yönä.

Paljon Moskovaan jäi vielä näkemistä ja toivottavasti pääsen sinne uudemmankin kerran! Minun on kuitenkin tunnustettava, että Pietari tuntuu enemmän kodilta ja omalta kaupungiltani. Johtopäätös: voin siis pitää itseäni ainakin jollain tavalla pietarilaisena.