19–31.1.2010
Viimeisen parin viikkoa ovat pääasiassa kuluneet sängyn pohjalla leffoja katsellen ja kirjoja lukien. Aluksi sairastin ihan perusflunssan, mutta lievä kuume ei sitten ottanutkaan talttuakseen. Pari viikkoa jatkunut sairastelu sai eilen riittää ja päätin hipsiä suosiolla lääkäriin. Pietarissa on useampi kansainvälinen klinikka, josta saa hoitoa myös englanniksi. Päätin mennä Medemille koska se sijaitsi melko lähellä ja aivan Majakovskajan metroaseman vieressä. Olin kuullut, että myös Euromediltä saa erittäin hyvää hoitoa, tosin klinikka sijaitsi kannaltani hieman vaikeamman mutkan päässä. Medemin klinikka oli todella hienon näköinen ja tunsin pikemminkin tulleeni hienoon hotelliin kuin sairaalaan. Vastaanotosta sain ison kasan lappuja täytettäväkseni ja onneksi kommunikointi tapahtui englanniksi. Minun piti odotella noin pari tuntia yleislääkärille pääsyä ja aikaa lappujen täyttöön jäi aivan tarpeeksi. Täällä venäjällä olen oppinut kantamaan melkein aina kirjaa mukanani, jotta sitten jonotellessa on edes jotain ajankulua. Muuten klinikalla tekemäni ensimmäinen virhe; en muistanut ottaa luottokorttiani mukaan, sairaala halusi kaiken varalta laittaa ylös myös kortin tiedot, jos vaikka vakuutukseni ei kattaisikaan käyntiä. No asia sumplittiin niin, että palautan kyseisen lappusen heille myöhemmin.
Noin 16 aikoihin pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle. Sairaanhoitaja kävi mittaamassa verenpaineeni, sykkeeni sekä lämpötilani ennen lääkärin tuloa. Tietysti minulla ei siinä vaiheessa ollut lainkaan kuumetta, pikemminkin alilämpöä. Lääkärin kanssa sitten keskustelimme mikä mahtaisi olla vikana ja millaisia oireita minulla on. Yleislääkäri lähettikin minut kurkku-, nenä-, ja korvatautien erikoislääkärin vastaanotolle. Erikoislääkäri katseli ja tutkiskeli jonkin aikaa ja seuraavaksi pääsinkin verikokeisiin ja röntgeniin. Tulosten tullessa sain kuulla, että diagnoosi olisi mitä luultavimmin, yllätys yllätys poskiontelon tulehdus. Kyseinen tauti on ollut minulla ennenkin, joten tätä osasin myös itse epäillä. Diagnoosin jälkeen lääkäri sitten putsaili erinäisin metodein poskionteloitani ja kirjoitteli kasan lääkkeitä joita minun tulisi popsia. Seuraava lääkäri aika minulla on maanantaina saa siis nähdä mitä muita hoitoja yms. on luvassa. Erikoislääkäri oli erittäin sympaattinen kaveri, vaikkei englantia kovin hyvin puhunutkaan. Venäjä-englannin sekoituksella kuitenkin ymmärsimme toisiamme. Vielä syksyllä en todellakaan olisi voinut kuvitella pystyväni asioimaan lääkärissä venäjäksi, joten kai tätä kieltä on edes jonkin verran tullut opittua.
On ollut mielenkiintoista huomata venäläisten suhtautuminen esim. tauteihin. Lääkäri oli jo kirjoittamassa minulle sertifikaattia yliopistolle vietäväksi, että en saa osallistua luennoille, etten vaan tartuta muita. Tässä kohtaa tein virheen numero kaksi, koska en ollut ottanut mukaan opiskelijakorttiani, jota olisi tarvittu sertifikaatin kirjoittamiseen. Kerroin sitten heille, että meillä on ensi viikolla lomaa, joten sertifikaatti ei välttämättä olisi ehdoton. Katsotaan nyt mitä maanantai tuo tullessaan.
Lääkärin vastaanoton jälkeen lähdin tyytyväisenä kohti ulko-ovea, mutten pääsytkään ulos, koska en ollut käynyt allekirjoittamassa laskua vastaanoton vieressä sijaitsevalla kassalla. Vierailun klinikalle kustansi noin 8 500 ruplaa eli 200 euroa. Tässä vaiheessa täytyy olla onnellinen, että vakuutus on olemassa. Ainakin saan rahoilleni vastinetta. Klinikan palvelu on kyllä hyvää, sillä juuri äsken sain heiltä puhelin, jossa muistutettiin huomisesta käynnistäni.
Tällä hetkellä asuntolassa on erittäin hiljaista, koska kaikki 5 kk vaihdossa olleet palasivat viimeistään takaisin kotimaihinsa. Tosin eilen meillä kyllä oli aikamoinen härdelli käynnissä pakkailujen yms. takia. Tänne vielä muutamaksi kuukaudeksi jäävänä pääsin pummimaan kaikkea kivaa ja hyödyllistä tavaraa itselleni. Joulu saapui minulle 11 kk liian aikaisin, tai sitten se oli kuukauden myöhässä. Paras asia oli ehdottomasti uuden patjan saaminen!
Uskomatonta, että aika on mennyt niin nopeasti! Kiitos kaikille aivan mahtavasta ajasta! (vaikka suurin osa teistä ei suomea/Tolkien kieltä ymmärräkään.) Huomenna saapuvat sitten uudet tulokkaat, saa nähdä miten siitä sitten selvitään. Nyt kuitenkin jatkan huoneen siivousta, jotta saan tavarat edes jonkin näköiseen järjestykseen ennen uuden kämppiksen saapumista.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
maanantai 18. tammikuuta 2010
Varokaa jääpuikkoja!
11-18.1.2010
Paluu (Pietarin) arkeen tapahtui maanantaina 11.1, kun saavuin kevyen 9 tunnin bussimatkan jälkeen pelipaikoille. Sattuman kautta Lappeenrannassa samaan bussiin kanssani hyppäsi ryhmä LUT:n opiskelijoita, jotka olivat tulossa kahden viikon venäjän kielen intensiivi- kurssille Pietariin. Sovittiin sitten, että ollaan yhteyksissä ja tarvittaessa voin toimia heille myös paikallisoppaana. Asuntolalle päästyäni kiirehdin mahdollisimman pian viisumitoimistoon rekisteröitymään. Viisumitoimistoon oli aivan järkyttävät jonot, joten päätin tulla kokeilemaan onneani vasta seuraavana päivänä. Loppupäivä menikin torkahdellessa ja noin 2 tunnin yö unia paikkaillessa.
Tiistaina sain onneksi hoidettua rekisteröinnin, jonka jälkeen menin venäjän luennoille, jossa paikalla meitä oli ainoastaan kolme henkeä. Itse asiassa tunnit ovat huomattavasti rennompia, kun meitä on vain muutama henkilöpaikalla, esimerkiksi eräs saksalainen kertoi joululomalla tekemästään matkastaan Baikal-järvelle. Parhaimmillaan pakkasta reissun aikana oli kuulemma -50 astetta!
Keskiviikkona 13.1 vietettiin vanhaa venäläistä uutta vuottaa. Kätevää, että venäläiset voivat juhlia kalenteriensa ansiosta samoja juhlia aina kahdesti. Torstaina jonottelin taas viisumitoimistoon, koska minun piti hakea sieltä rekisteröitymistä varten jättämäni maahantulokortti. Yhden pikkulappusen saati vaati noin 1,5 tunnin jonotuksen, koska työntekijät saapuivat n. 45 minuuttia sen jälkeen, kun toimiston olisi todellisuudessa pitänyt aueta. Tässä vaiheessa vuotta, voi kyllä rehellisesti todetta, että kyseistä lafkaa ei todellakaan tule ikävä kun ja joskus täältä Suomeen palaan.
Perjantaina tapasin Engeconilla kielikurssilla olevia opiskelijoita ja kävimme mm. yhdessä lounaalla. Lauantai-iltana lähdimme sitten tarkemmin katsastamaan kaupungin yöelämää. Sunnuntaina flunssan oireet iskivät päällä ja tämä päivä on lähinnä kulunut huilaillessa ja flunssaa karkottaessa…
P. S Pietarissa kannattaa varoa räystäisiin muodostuvia jääpuikkoja. Parhaimmillaan uuden vuoden tienoilla puikot saattoivat olla yli metrin mittaisia. Kuulemma Venäjällä joka vuosi muutama ihminen menehtyy jääpuikko-onnettomuudessa. Jopa suomalaiset iltapäivälehdet innostuivat uutisoimaan aiheesta. Valitettavasti en vieläkään ole saanut hankittua kuva materiaalia jääpuikoista. Täällä siis kannatta katsella hieman missä kävelee…
Paluu (Pietarin) arkeen tapahtui maanantaina 11.1, kun saavuin kevyen 9 tunnin bussimatkan jälkeen pelipaikoille. Sattuman kautta Lappeenrannassa samaan bussiin kanssani hyppäsi ryhmä LUT:n opiskelijoita, jotka olivat tulossa kahden viikon venäjän kielen intensiivi- kurssille Pietariin. Sovittiin sitten, että ollaan yhteyksissä ja tarvittaessa voin toimia heille myös paikallisoppaana. Asuntolalle päästyäni kiirehdin mahdollisimman pian viisumitoimistoon rekisteröitymään. Viisumitoimistoon oli aivan järkyttävät jonot, joten päätin tulla kokeilemaan onneani vasta seuraavana päivänä. Loppupäivä menikin torkahdellessa ja noin 2 tunnin yö unia paikkaillessa.
Tiistaina sain onneksi hoidettua rekisteröinnin, jonka jälkeen menin venäjän luennoille, jossa paikalla meitä oli ainoastaan kolme henkeä. Itse asiassa tunnit ovat huomattavasti rennompia, kun meitä on vain muutama henkilöpaikalla, esimerkiksi eräs saksalainen kertoi joululomalla tekemästään matkastaan Baikal-järvelle. Parhaimmillaan pakkasta reissun aikana oli kuulemma -50 astetta!
Keskiviikkona 13.1 vietettiin vanhaa venäläistä uutta vuottaa. Kätevää, että venäläiset voivat juhlia kalenteriensa ansiosta samoja juhlia aina kahdesti. Torstaina jonottelin taas viisumitoimistoon, koska minun piti hakea sieltä rekisteröitymistä varten jättämäni maahantulokortti. Yhden pikkulappusen saati vaati noin 1,5 tunnin jonotuksen, koska työntekijät saapuivat n. 45 minuuttia sen jälkeen, kun toimiston olisi todellisuudessa pitänyt aueta. Tässä vaiheessa vuotta, voi kyllä rehellisesti todetta, että kyseistä lafkaa ei todellakaan tule ikävä kun ja joskus täältä Suomeen palaan.
Perjantaina tapasin Engeconilla kielikurssilla olevia opiskelijoita ja kävimme mm. yhdessä lounaalla. Lauantai-iltana lähdimme sitten tarkemmin katsastamaan kaupungin yöelämää. Sunnuntaina flunssan oireet iskivät päällä ja tämä päivä on lähinnä kulunut huilaillessa ja flunssaa karkottaessa…
P. S Pietarissa kannattaa varoa räystäisiin muodostuvia jääpuikkoja. Parhaimmillaan uuden vuoden tienoilla puikot saattoivat olla yli metrin mittaisia. Kuulemma Venäjällä joka vuosi muutama ihminen menehtyy jääpuikko-onnettomuudessa. Jopa suomalaiset iltapäivälehdet innostuivat uutisoimaan aiheesta. Valitettavasti en vieläkään ole saanut hankittua kuva materiaalia jääpuikoista. Täällä siis kannatta katsella hieman missä kävelee…
lauantai 9. tammikuuta 2010
С Новым Годом 2010! Hyvää uutta vuotta 2010!
29.12.2009–3.1.2010
29.12 Palasin junalla pikaiselle uuden vuoden visiitille Pietariin. Juna matka sujui sukkelaan kun muutama muukin meidän suomalaisista vaihtareista sattui samaan kyytiin. Joulun aikaan Pietarissa oli satanut ennätyksellisen paljon lunta ja katuja peitti järkyttävä jään ja lumensekainen pinta. Matkalaukkujen raahaaminen metrolta asuntolaan, ei siis ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä. Asuntolalle päästyämme jätimme laukut ja lähdimme saman tien jonottamaan rakkaaseen viisumitoimistoomme rekisteröitymistä varten. Jonotimme toimistoon vain 1,5 tuntia, tosin jonotusaika olisi ollut lyhyempi, jos viisumitädit eivät olisi pitäneet ”5 minuutin” taukoaan (tauko kesti todellisuudessa sellaiset 40 minuuttia). Kaikesta huolimatta sain kuitenkin asiani hoidettua. Yleisesti ottaen ikävin asia viisumitoimistossa ovat sen aukioloajat. Toimisto on arkisin auki ainoastaan 2 tuntia. Toimistolle kannattaa siis saapua ajoissa, jos haluaa saada asiansa varmasti hoidettua.
Kuten jo aiemmin mainitsin katujen huonosta kunnosta, kävely tai ulkona ylimääräinen oleskelu ei oikein huvittanut. Pääsääntöisesti päivät kuluivat sisätiloissa. Keskiviikkona tapasin serkkuani, joka oli tullut Pietariin viettämään uutta vuotta muutaman kaverinsa kanssa. Kävimme yhdessä syömässä ja päivitimme kuulumisia.
Uuden vuoden aattona aloitimme valmistautumisen iltaa varten hyvissä ajoin. Päivällä teimme yhdessä ruokaa iltaa varten, suomalaiset vastasivat poronkäristyksen ja perunamuusin valmistuksesta. Saksalaiset puolestaan kokkasivat perinteistä ”saksalaista ruokaa” eli chili con carnea. Olimme aiemmin olleet huolissamme ruoan riittävyydestä kaikille, kuitenkin illalla juhlapöytään astuessamme huomasimme, että syötävää oli aivan valtavasti… kaikki saivat siis vähintäänkin mahansa täyteen. Ruokailun jälkeen porukkamme hajaantui, osa ihmisistä lähti ihastelemaan Palatsiaukion tapahtumia ja osa jäi asuntolaan. Venäläiseen tapaan katsoimme klo 00.00 lähetettävän presidentin puheen. Illan/Yön jatkoksi kipaisimme vielä tanssimaan lähistöllä sijaitsevaan klubiin. Ilta oli erittäin onnistunut ja ehdottomasti yksi elämäni paras uuden vuoden aatto!
Edellisen illan valvomisen vuoksi heräsimme melko myöhään uuden vuoden päivänä. Päivä kruunaantui sushin syönnillä ja yhteisellä leffahetkellä asuntolassa. Ei siis mikään huonompi aloitus tulevalle vuodelle!
Lauantaina tapasin jälleen serkkuani ja hänen kavereitaan ja kävimme yhdessä taas syömässä. Matkalaiset olivat olleet tutustumassa Eremitaasiin ja olivat joutuneet jonottamaan sinne 2 tuntia ulkona ja vielä hetkisen sisällä, ennen kuin edes pääsivät ihastelemaan talvipalatsia. Ajankohta ei siis ollut kaikkein otollisimmasta päästä vierailla Pietarin ykkösturisti kohteessa, koska uuden vuoden turistit olivat vallanneet koko paikan ja ruuhkaa siis riitti.
3.1. Palasin koti Suomeen… ainakin näin viikoksi. Tulomatkani ei alkanut kovin otollisissa merkeissä, sillä bussi tuli tavallista myöhemmin pysäkille ja pysäkillä tietysti vallitsi valtava ryysis. Onneksi olin ostanut matkalipun etukäteen, koska bussi oli buukattu lähes täyteen jo etukäteen. Häslingin vuoksi ensi siis ehtinyt käydä ostamassa itselleni lisää eväitä, miten olin suunnitellut, vaan minun oli tyydyttävä 10 h kestävään matkaan 3 omenalla, 2l vesipullolla ja smoothiella. Ajattelin, että Viipurissa viimeistään ehtisin käydä ostamassa jotain syömistä, mutta tietysti siellä vallitsi samanlainen hässäkkä kuin Pietarissa, joten sain suosiolla unohtaa eväiden hankinnan. Rajalle päästyämme bussi pysähtyi nopeasti Tax Freessä, josta sain ostettua evääksi ainoastaan sipsiä ja karkkipussin, kuinka terveellistä! Rajalla, ihme kyllä Suomen tullin puolella, jouduimme odottelemaan ruuhkassa. No onneksi emme olleet vaalimaalla, jossa parhaimmillaan oli yli 7 tunnin jonot. Uskomatonta! Bussi oli Jyväskylässä vähän yli puolen yön ja vihdoin matka oli ohi. Toivoin vain, että paluumatkani Pietariin sujuisi hieman helpommin, sitä odotellessa…
29.12 Palasin junalla pikaiselle uuden vuoden visiitille Pietariin. Juna matka sujui sukkelaan kun muutama muukin meidän suomalaisista vaihtareista sattui samaan kyytiin. Joulun aikaan Pietarissa oli satanut ennätyksellisen paljon lunta ja katuja peitti järkyttävä jään ja lumensekainen pinta. Matkalaukkujen raahaaminen metrolta asuntolaan, ei siis ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä. Asuntolalle päästyämme jätimme laukut ja lähdimme saman tien jonottamaan rakkaaseen viisumitoimistoomme rekisteröitymistä varten. Jonotimme toimistoon vain 1,5 tuntia, tosin jonotusaika olisi ollut lyhyempi, jos viisumitädit eivät olisi pitäneet ”5 minuutin” taukoaan (tauko kesti todellisuudessa sellaiset 40 minuuttia). Kaikesta huolimatta sain kuitenkin asiani hoidettua. Yleisesti ottaen ikävin asia viisumitoimistossa ovat sen aukioloajat. Toimisto on arkisin auki ainoastaan 2 tuntia. Toimistolle kannattaa siis saapua ajoissa, jos haluaa saada asiansa varmasti hoidettua.
Kuten jo aiemmin mainitsin katujen huonosta kunnosta, kävely tai ulkona ylimääräinen oleskelu ei oikein huvittanut. Pääsääntöisesti päivät kuluivat sisätiloissa. Keskiviikkona tapasin serkkuani, joka oli tullut Pietariin viettämään uutta vuotta muutaman kaverinsa kanssa. Kävimme yhdessä syömässä ja päivitimme kuulumisia.
Uuden vuoden aattona aloitimme valmistautumisen iltaa varten hyvissä ajoin. Päivällä teimme yhdessä ruokaa iltaa varten, suomalaiset vastasivat poronkäristyksen ja perunamuusin valmistuksesta. Saksalaiset puolestaan kokkasivat perinteistä ”saksalaista ruokaa” eli chili con carnea. Olimme aiemmin olleet huolissamme ruoan riittävyydestä kaikille, kuitenkin illalla juhlapöytään astuessamme huomasimme, että syötävää oli aivan valtavasti… kaikki saivat siis vähintäänkin mahansa täyteen. Ruokailun jälkeen porukkamme hajaantui, osa ihmisistä lähti ihastelemaan Palatsiaukion tapahtumia ja osa jäi asuntolaan. Venäläiseen tapaan katsoimme klo 00.00 lähetettävän presidentin puheen. Illan/Yön jatkoksi kipaisimme vielä tanssimaan lähistöllä sijaitsevaan klubiin. Ilta oli erittäin onnistunut ja ehdottomasti yksi elämäni paras uuden vuoden aatto!
Edellisen illan valvomisen vuoksi heräsimme melko myöhään uuden vuoden päivänä. Päivä kruunaantui sushin syönnillä ja yhteisellä leffahetkellä asuntolassa. Ei siis mikään huonompi aloitus tulevalle vuodelle!
Lauantaina tapasin jälleen serkkuani ja hänen kavereitaan ja kävimme yhdessä taas syömässä. Matkalaiset olivat olleet tutustumassa Eremitaasiin ja olivat joutuneet jonottamaan sinne 2 tuntia ulkona ja vielä hetkisen sisällä, ennen kuin edes pääsivät ihastelemaan talvipalatsia. Ajankohta ei siis ollut kaikkein otollisimmasta päästä vierailla Pietarin ykkösturisti kohteessa, koska uuden vuoden turistit olivat vallanneet koko paikan ja ruuhkaa siis riitti.
3.1. Palasin koti Suomeen… ainakin näin viikoksi. Tulomatkani ei alkanut kovin otollisissa merkeissä, sillä bussi tuli tavallista myöhemmin pysäkille ja pysäkillä tietysti vallitsi valtava ryysis. Onneksi olin ostanut matkalipun etukäteen, koska bussi oli buukattu lähes täyteen jo etukäteen. Häslingin vuoksi ensi siis ehtinyt käydä ostamassa itselleni lisää eväitä, miten olin suunnitellut, vaan minun oli tyydyttävä 10 h kestävään matkaan 3 omenalla, 2l vesipullolla ja smoothiella. Ajattelin, että Viipurissa viimeistään ehtisin käydä ostamassa jotain syömistä, mutta tietysti siellä vallitsi samanlainen hässäkkä kuin Pietarissa, joten sain suosiolla unohtaa eväiden hankinnan. Rajalle päästyämme bussi pysähtyi nopeasti Tax Freessä, josta sain ostettua evääksi ainoastaan sipsiä ja karkkipussin, kuinka terveellistä! Rajalla, ihme kyllä Suomen tullin puolella, jouduimme odottelemaan ruuhkassa. No onneksi emme olleet vaalimaalla, jossa parhaimmillaan oli yli 7 tunnin jonot. Uskomatonta! Bussi oli Jyväskylässä vähän yli puolen yön ja vihdoin matka oli ohi. Toivoin vain, että paluumatkani Pietariin sujuisi hieman helpommin, sitä odotellessa…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
